Siirry pääsisältöön

Porkkanainen tofukastike pastalle

Oon käyttänyt näinä kasvissyöjävuosinani tosi vähän tofua. Ensin sen takia, että söin joskus "pahaa" tofua, josta jäi turha trauma ja lisäx sen takia, että yritän käyttää mahdollisimman vähän soijaa. Kotikotona tehtiin kuitenkin grillatessa vartaita ja ostettiin niihin kylmäsavutofua, joka oli tosi hyvää! Heittämällä parhaat vartaat, aion syödä niitä koko kesän! Sixi osasin antaa tofulle mahdollisuuden myös tässä pastakastikkeessa.

PORKKANAINEN TOFUKASTIKE PASTALLE

Tarvitset:

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pari porkkanaa
persiljaa
1 tomaatti
tofua (mulla oli 100 g Jalotofun kylmäsavutofua)
kasviliemikuutio
2 dl kaurakermaa
1 rkl vehnäjauhoja
ripaus vettä

haluamaasi pastaa

Tee näin:

Pilko sipuli, persilja ja tomaatti. Suikaloi porkkana. Kuutioi tofu. Lämmitä paistinpannussa öljyä ja kuullota ensin hetken aikaa sipulia ja porkkanaa. "Hajota" kasviliemikuutio kaurakerman kanssa joukkoon. Lisää pikkuhiljaa kaikki ainexet, lopuxi vehnäjauho ja vähän vettä. Anna porista hiljalleen sen aikaa kun keität haluamasi pastalisukkeen. Koristele valmis annos tuoreella basilikalla.



Sydämillä, LilSys


PS. Voit seurata mua:

Instagram

Facebook

Snapchat: lil.sys

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa