Siirry pääsisältöön

Rakkaudesta

Meillä on mun miehen kanssa tänään vuosipäivä. Ollaan oltu yhdessä kaksitoista vuotta, niistä kahdeksan naimisissa. <3



En lapsena tai nuorena koskaan haaveillut häistä tai lapsista, mutta rakkaudesta kyllä. Oon aina ehkä vähän ollut sellanen romanttinen höpsö.

Olin teini-ikäisenä aika yksinäinen ja siks oonkin ollut kiitollinen ja pidän itseäni onnekkaana, että kuitenkin jo 19-vuotiaana tapasin elämäni rakkauden. Ollaan melko erilaisia persoonia, mutta silti joku vaan napsahti lujaa paikoilleen. Ei meidän suhde oo kuitenkaan koskaan kovin myrskyinen ollut ja isot elämänarvot on kuitenkin samat. Aviomieheni on paras ystäväni ja sielunkumppani, tunnen aina näin ja toivon etten koskaan pidä toista itsestäänselvyytenä. Nyt elämä on tuonut meidät Helsinkiin ja uskon muutenkin, että meillä on aika monia seikkailuita vielä edessä. En haluis kokea niitä kenenkään muun kanssa. <3

Hääpäivää vietetään ihan tavallisesti kotona. Toistemme ja tietty hyvän ruoan parissa. Ehkä syksyllä päästään johonkin reissuun, siellä voi lisää juhlistaa myös näitä yhteisiä vuosia.

Kivaa viikkoa ja rakkautta!



*Joutsenkuvat heinäkuun ihanalta mökkireissulta. Toivon, että kyseinen joutsen vasta etsi omaa puoliskoaan ja siks uiskenteli vielä yksin. <3


Sydämillä, LilSys


PS. Voit seurata mua:

Snapchat: lil.sys

Instagram

Facebook

YouTube

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa