Siirry pääsisältöön

Hymyillään, jooko?

Tänään piti tulla podcast-jakso, mutta nuhanenä ei saanut sitä nauhotettua. Ensi viikkoon sen kanssa! Sen sijaan jaan teille runsas viikko sitten kirjoittamani LinkedIn-kirjoituksen, pystyttekö samaistumaan?


Asiakaspalvelutyössä tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Se onkin työn rikkaus.

Kun omat ajatukseni ovat alkaneet muuttua (anniinanger.com) ja käytökseni siinä ohessa kehittyä, olen huomioinut eri tavalla myös muiden ihmisten käyttäytymistä.

Tässä maailmassa, jossa kohteliaisuus katoaa usein kiireen alle, vilpittömän iloisesti hymyilevät ihmiset ovat parasta. Nämä ihmiset vain ovat aika harvassa. Tämän olen huomannut.

En tuomitse vähemmän hymyileviä, koska itsekin vielä vasta opettelen. Yritän hymyillä enemmän ja olla iloisempi kanssakulkijoille. Hymyilyn vähyyden huomaaminen vain yllätti.

Voidaan varmaan kaikki todeta, että hymyilevät kasvot sekä ystävällinen käytös on mahtavaa nähdä ja kokea. Ehkä voitaisiinkin kiinnittää tähän asiaan lisää huomiota omassa käytöksessämme.

Positiivista perjantaita, muistetaan hymyillä!


Kivaa keskiviikkoa ja huomista helatorstaita!


♡Anniina

You can follow me:
Facebook
Instagram
YouTube
Twitter
Soundcloud

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa