Siirry pääsisältöön

From one sunflower to another

En tiedä tiedättekö jo, mutta mä rakastan teinihömppäleffoja. Ne usein onnistuu puhuttelemaan mun sielua, vaikkei muiden mielestä olisikaan kovin vakavasti otettavia elokuvia. Luultavasti asiaan vaikuttaa mun omien teinivuosien vaikeat asiat. Se, että vaikka nykyään olen koko ajan enemmän sinut itseni kanssa, voi niitä vuosia jolloin en ollut ja jolloin myös annoin liikaa muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itseeni. Noissa elokuvissa on mun mielestä aina jokin koskettava totuus tai hyvä opetus, miten totuudenmukaisesti ne sitten ikinä muuten menevätkään.

Viikonloppuna katsoin Netflixistä Sierra Burgess Is a Loser-elokuvan ja suosittelen sitä muillekin. En ajatellut kirjoittavani siitä mihinkään, mutta varsinkin Shannon Purserin liikuttavasti tulkitsema Sunflower-laulu sai mut haluamaan jakaa ajatuksiani elokuvasta ja nimenomaan tunteesta, joka mulle siitä syntyi. Vaikka et katsoisi elokuvaa, katso ainakin alta musiikkivideo biisistä.


Auringonkukalta toiselle, ihanaa viikkoa, nähdään pian. 🌻

♡Anniina

You can follow me:
Facebook
Instagram
YouTube
Twitter
Soundcloud

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa