Siirry pääsisältöön

Uusia tuulia - sittenkin

Kirjoitin hetki sitten, että aloitan syksyn innokkaana samoissa tutuissa kuvioissa. Niin vain kuitenkin kävi, että uudet tuulet puhalsivat paikalle!


Olen ollut kaksi vuotta töissä Helsingin rautatieasemalla ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Kaksi vuotta meni nopeasti ja asemalla ei kyllä nähnyt kahta samanlaista päivää! Paljon erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Olenkin iloinen, että ensimmäinen Helsingin työpaikkani oli juuri rautatieasemalla. Siellä pääsi kunnolla sukeltamaan mukaan helsinkiläisten aamurutiineihin, turistien hämmästelyihin ja näki häivähdyksen karuistakin ihmiskohtaloista. Tulen varmasti ikävöimäänkin aseman vilinää ja tuttuja, joka-aamuisia asiakkaita. Silti haluaisin myös muistuttaa meitä kaikkia: hymyillään, moikataan ja sanotaan kiitos, ollaan läsnä toisillemme.

En vielä itsekään tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta siitä olen varma, että mahtavia juttuja! Ensin alkuun lähden kotikotiin metsäretriitille, kuulostelemaan tunteitani ja ajatuksiani.

Haluankin sanoa teille, että vaikka ette vielä tietäisi mille polulle suunnata tai tulevaisuus tuntuisi epävarmalta: Uskokaa ja luottakaa itseenne, teille tapahtuu ihmeellisiä asioita!♡✨


♡Anniina

You can follow me:
Facebook
Instagram
YouTube
Twitter
Soundcloud

Photo by Pablo Gentile on Unsplash
Photo by Marion Michele on Unsplash

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa