Siirry pääsisältöön

Turbo seikkailee viidakossa - julkkarit

Viime viikonloppuna vietettiin kotikodin suunnalla mun ensimmäisen kirjan julkkareita! Julkkaripäivä oli ikimuistoinen ja mulle jäikin päällimmäisinä tunteina mieleen kiitollisuus ja onnellisuus. Ihmiset, jotka tulivat julkkareihin, olivat niin iloisia sekä ihania ja tulen muistamaan heidän kauniit sanansa aina. Päivä oli mun ja äitini yhteinen, koska äiti on tehnyt kirjaan upean kuvituksen ja ensimmäinen kirja on ollut meidän yhteinen seikkailu.

Olen haaveillut kirjan julkaisemisesta pitkään. Mun ensimmäinen kirja on lastenkirja sen takia, että tarinassa seikkailevat päähahmot ovat oikeasti olleet olemassa. Ne ovat meidän perheen eläinperheenjäseniä. Kolmikko ei enää ole konkreettisesti kanssamme, mutta seikkailevat nyt kirjan tarinassa ja tietysti sydämissämme. Tarina on siis sekä kirjoitettu että kuvitettu rakkaudenosoitukseksi näille mahtaville tyypeille.

Tein julkkaripäivästä fiilisvideon, sen näette tästä alta. Muistakaahan uskoa unelmiinne. ✨


♡Anniina

PS. Kirjaa voi tilata suoraan multa: anniinanger(at)gmail.com

You can follow me:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa