Siirry pääsisältöön

Puhutaan itsellemme kauniisti


Tällä kertaa palaan aiheeseen, josta tein viime vuoden toukokuussa blogiin kirjoituksen otsikolla Puhu itsellesi kauniisti. Tässä ensin silloin kirjoittamani ja sen jälkeen vähän tämän hetken fiiliksiä. 

Ootteko koskaan miettineet miten puhutte itsellenne? Se on nimittäin uskomatonta miten aivot uskoo sen mitä niille sanot. Jos sanot negatiivisen asian, aivot uskoo sen. Jos sanot positiivisen asian, aivot uskoo sen. Saattaa kuulostaa hassulta, että miten aivot voi uskoa mitään ja miten me muka ylipäänsä puhutaan itsellemme. Mutta kyllähän me eri tilanteissa ajatellaan itsestämme ja tekemisestämme tietyllä tavalla eli puhutaan itsellemme. Voidaan ajatella, että mitä sanotaan, miten selvitään, pelottaako, jännittääkö... Ja yleensä ne ajatukset kuuluu tietyllä sävyllä.

Mun aviomies on puhunut mulle juurikin tästä "aivot uskoo mitä niille sanot"-aiheesta ja oon myös nähnyt siitä voimaannuttavan videon. Varsinaisesti ymmärsin sen vasta, kun editoin yhtä englanninkielistä podcast-jaksoani. Sujuva englannin puhuminen ei aina oo helppoa ja se siinä sitten kuului myös nauhalla."Emmä osaa!" "Äh, ei tästä tuu mitään!" "Ei voi olla totta!" Ensin mua huvitti, mutta kun tokaisut muuttui yhä vihaisemmiksi ja lopulta oikeastaan raivosin siinä itselleni, tajusin, että sitähän on kamala kuunnella. Mähän vain yritin parastani ja halusin tehdä mahdollisimman hyvän podcast-jakson, miksi ihmeessä puhuin itselleni niin? Pahinta oli, kun kerroin tilanteesta miehelleni ja hän sanoi valmiista podcast-jaksosta kuulleensa sen mun äänestä. Sain siis jakson väkisin tehtyä, mutta läheinen ihminen tunnisti lannistumisen äänestä. Parasta kuitenkin oli, että opin jälleen uutta. En ikinä enää aio puhua itselleni niin rumasti.


Uskon positiiviseen ajatteluun ja nyt uskon myös positiivisesti itselleen puhumiseen. Jostain syystä negatiiviset ajatukset yleensä vaan pulpahtaa pinnalle helpommin, huomasin puhuvani itselleni muissakin tilanteissa samaan tyyliin. Miksi mollata itseään, kun yhtä hyvin (ja siis paremmin) voisi kannustaa ja motivoida itseään hyvällä? Onneksi tätäkin asiaa voi opetella.
Puhukaa itsellenne kauniisti, arvostakaa itseänne ja uskokaa tekemiseenne. Olette sen ansainneet.

Näin kirjotin toukokuussa ja oon edelleen ihan samaa mieltä! En oikeasti ole puhunut itselleni ton jälkeen rumasti. Tottakai tulee hetkiä, kun tuntuu ettei mikään onnistu ja edelleen välillä tulee jotenkin ikäänkuin automaattivastauksella ”en osaa”. Mutta nykyään osaan useimmiten kääntää sen samantien toiseen suuntaan. Ja ikinä en enää hauku itseäni. Suosittelen kaikille samaa, mitään hyvää ei saa aikaan sillä, että ohjaa itseään aina negatiivisesti mollaamalla.

Tässä kuluneiden kuukausien aikana itselleen kauniisti puhuminen ja itsensä motivointi on kehittynyt muutenkin. Puhun usein aviomiehestäni, koska hän on mua edellä näissä asioissa ja tutustuttaa sekä kehittää mua. Hän kertoi mulle siis jonkin aikaa sitten affirmoinnista. Jos se on teille yhtä vierasta kuin mulle silloin, aviomieheni kertomasta kiteyttäisin sen näin: ”Affirmointi on jonkin haluamasi asian vahvistamista positiivisin sanoin tai lausein. Opetat alitajunnallesi uusia ja jopa parempia tapoja ajatella sekä toimia.”

Affirmointi on vähän ehkä tulevaisuuteen viittavaa, muokkaat alitajuntaasi ajattelemaan ja saavuttamaan asioita tietyllä tavalla, mutta mun mielestä itselleen kauniisti puhuminen on myös affirmointia. Siinäkin muokkaat itseäsi ja alitajuntaasi ajattelemaan tietyllä tavalla, ottamaan asiat vastaan positiivisesti sekä motivoit itseäsi tehtäviin ja haasteisiin.

Haluan haastaa teidät. Kokeilkaa. Vaikkette uskoisi affirmointiin, itselle kauniisti puhumiseen tai itsenne tsemppaamiseen, ettekä aikoisi ottaa sitä tavaksi. Kokeilkaa edes päivän ajan tai muutaman kerran silloin kun huomaatte vaikka haukkuvanne itseänne huonoksi jossain tai suhtaudutte jo etukäteen johonkin stressaavaan tehtävään lannistuneesti. Mä itse esimerkiksi olen jännittäjä, etukäteen murehtija ja liialliseen analysointiin helposti sortuva. Se, että on itselleen armollinen, puhuu kauniisti ja affirmoi itseään, on auttanut mua käsittelemään noita aiheita. Se auttaa mua uskomaan itseeni ja tekemiseeni.

Toivon teille kaikille hyvää ja positiivista luottamusta itseenne: uskon, että teissä on mahtava voima saavuttaa mitä haluatte. Ihanaa päivää ja kertokaa jos heräsi ajatuksia.

♡Anniina

You can follow me:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KING ARTHUR

KING ARTHUR USA, 2017 seikkailu, fantasia, toiminta Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Charlie Hunnam, Jude Law, Djimon Hounsou, Astrid Bergès-Frisbey, Aidan Gillen, Eric Bana Pidän nykyään listaa leffoista, joita haluan nähdä. Viimeksi käytiin leffateatterissa katsomassa yksi näistä, King Arthur. Kaikilla taitaa olla yleiskäsitys Kuningas Arthurin tarinasta ja Excalibur-miekasta. Leffa kertoo siis tutun tarinan kuninkaaksi kasvusta maagisten asioiden ympäröimässä Camelotissa. Mulla meni hetki tottua Guy Ritchien kerronta- ja kuvaustapaan, mutta kun siihen totuin, se toimi todella hyvin. Se oli yksi syy miksi elokuvasta pidin. Charlie Hunnam (jonka olen nähnyt vain Sons of Anarchyn Jaxina) näyttelee kiitettävästi hieman ylimielisen oloista Arthuria ja Jude Law on uskottava ilkeänä ja vallanhimoisena Vortigernina. Näyttelijäjoukkio Hunnamin ympärillä toimii muutenkin hyvin yhteen ja piipahtaa valkokankaalla David Beckham ja itse Guy Ritchiekin. Jos siis yliluonnollinen toimintaseikkailu kii

KUULUMISIA

Viime päivinä on ollut mukavaa tekemistä.  Perjantaina käytiin vihdoin katsomassa The Revenant! En yleensä tykkää ihan tontyyppisistä leffoista, mutta kyllä mä nyt tykkäsin! Miehen mielestä se oli vähän liian pitkä ja mäkin totesin ettei se ehkä ilman Leonardoa olis toiminut. Povaan leffalle kuitenkin Oscareita ja varsinkin Leon roolisuorituxelle sitä toivon ja odotan. :) Lauantaina ystävät oli Helsingissä vierailulla ja käytiin keskustassa parissa pubissa istumassa iltaa. Sunnuntaina hengattiin vaan kotona! Ravintolapäivä oli kyllä mielessä, mutta päätettiin mennä mukavampien ilmojen kera kesällä sitten. Eilen maanantaina sain toisen siskontytön Helsinkiin päiväxi. Pyöriskeltiin ihan vaan Kamppi-Forum-axelilla. Juotiin aamukahvit Beaniessa, ikkunashoppailtiin ja käytiin Memphisissä syömässä. Oli tosi kiva päivä ja ihana nähdä rakasta siskontyttöä. <3 Tähän väliin on todettava, että Helsinki on vieläkin aika vieras. Osaan hypätä meiltä bussiin ja suunnata Kamppiin. ;) Ydinkeskusta o

Porkkanapasta Merquez-makkaralla (vegaaninen)

Ostin Barcelonan-reissulta kyllä hupparitakin ja pikkuisen kangaskukkaron, mutta eniten ostettavaa olis löytynyt meidän huoneiston lähellä olleesta pienestä ruokakaupasta. Höpsähdettin siskon kanssa pastahyllyllä, kun löydettiin ihania pastapusseja ja jonkin verran niitä ostettiinkin kotiin maisteltavaxi. ;) Tässä videolla ekaa kokeilua. (Ja alla resepti textinä.) Teen ruokaa kahdelle, mutta yleensä näistä tulee neljän hengen (tai yli:D) annoxia. Porkkanapasta Merquez-makkaralla Tarvitset: Pastaa (käytin omasta pastapussistani noin 200g) Pari pientä porkkanaa Pari pientä kevätsipulia Pari Merquez-makkaraa Ruohosipulia Mausteita (mulla oli puolikas kasviliemikuutio, 1 tl pastamaustetta ja vähän kuivattua nokkosta) 2 dl kaurakermaa Tee näin: Laita kattilaan vesi kiehumaan. Pilko porkkanat ja kevätsipuli. Lämmitä öljyä paistinpannulla ja kuullota porkkanoita&kevätsipuleita hetken aikaa. Laita pasta kattilaan kiehuvaan veteen. Lisää loput ainexet paistinpannulle ja anna muhia pastan ki