Siirry pääsisältöön

Viikon ajatus: Mitä olisin ilman elokuvia

💡 Viikon ajatus: Mitä olisin ilman elokuvia


Olen aina katsonut paljon elokuvia. Olen elänyt niiden kautta, paennut niiden maailmaan. Saanut helpotusta sydänsuruihin, tuntenut iloa ja haikeutta, kasvanut aikuiseksi.

Käyn noin 30 kertaa vuodessa elokuvateatterissa, se on mieluisin harrastukseni. Jos en voisi katsoa elokuvia, en tiedä mitä tekisin. Olen saanut niiltä niin paljon.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun elokuvateatterissa saakin käydä melko tiuhaan. Oscar-gaala lähenee ja sen seuraaminen on melkein yhtä mieluinen harrastus kuin itse elokuvat. Haluan nähdä mahdollisimman monta ehdokkaana olevaa elokuvaa ja arvostella ne itsekin. Silti yhtä tärkeää on nähdä punaisen maton tapahtumat ja tähtien gaalaglamouria. Toki omalle suosikille toivoo gaalassa myös menestystä.

Sanoisin, että nykyään elokuvat ovat minulle parasta vapaa-ajan viihdettä, rentoutumiskeino. Silti edelleen myös kiinnyn hahmoihin, koen erilaisia tunteita, elän tarinoita. Olisin vähemmän ilman elokuvia.

Millaisia tunteita elokuvat teissä herättää?

♡Anniina

PS. Teen jokaisen leffakäynnin jälkeen miniarvostelun Instagram Storiesiin ja oon tallentanut ne kohokohtiin → @anniinanger

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa