Siirry pääsisältöön

Viikon ajatus: Kaikkea ei ole peruttu

💡 Viikon ajatus: Kaikkea ei ole peruttu


Maailmassa eletään erikoisia aikoja. Ihmiset ovat vaikeiden asioiden äärellä ja päätöksiä tehdään suuntaan jos toiseen.

Yrittäjät taistelevat hankalassa tilanteessa selvitäkseen. Ikäihmiset eristäytyvät koteihinsa. Suurin osa työikäisistä työskentelee etänä. Arjen sankarit tekevät parhaansa pitääkseen yhteiskuntaa pystyssä.

Kaiken yllämainitun lisäksi, emme saa tavata toisiamme.

On vaikeaa olla ahdistumatta, mutta kaiken tämän keskellä haluan yrittää pysyä toiveikkaana. Olemme ehkä eristettyinä normaalista kanssakäymisestä, mutta kaikkea meiltä ei voi poistaa. Kaikenlaisia lauseita ja kuvia tilanteesta on nähty, mutta mielestäni paras oli sellainen, jossa todettiin ettei kaikkea ole peruttu. Voimme mennä vielä luontoon, lukea kirjoja, katsoa elokuvia. Voimme soittaa toisillemme, lähettää virtuaalihalauksia, tehdä videopuheluita.

Tänä aikana voimme oppia olemaan muilla tavoilla läsnä. Tärkeintä onkin tukea toisiamme, ymmärtää ja auttaa mahdollisuuksien mukaan. Emme ole tässä yksin, yhdessä tästä selvitään. Ihmisenä olemista ihmiselle ei ole peruttu.

♡Anniina

You can follow me:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa