💡 Viikon ajatus:
Päivä, jolloin minusta tuli lintubongari
Rakastan eläimiä. Haaveissani asun isossa talossa, lämpimässä paikassa, talo täynnä pelastettuja kissoja (ja luultavasti muita eläimiä).
Aamukävelyt kanaalin ympäri ovatkin myös siitä syystä ihania, että reitin varrella näkyy paljon lintuja. Tänä keväänä erityisen paljon.
Jo parina vuotena lempiasiani talvessa on ollut sinisorsat, jotka ovat parveilleet kanaalin jäälautalla. Kuluneena talvena kanaali ei jäätynyt, joten ei myöskään näkynyt sorsia. Paitsi yksi pariskunta. Heitä seurasinkin sitten ilolla. Alkukeväästä asti pariskunnasta jäljellä on ollut vain uros, en tiedä mitä naaraalle tapahtui. Suruissani olen seurannut herran yksinäistä lipumista vedessä. Uutta rouvaa ei ole näkynyt, mutta viime päivinä yksinäisen sinisorsan seurassa on näkynyt muita uroksia. Ne tekevät uintireissuja yhdessä.
Muitakin lintuja kanaalilla on! Lokit kaartelevat aina taivaalla tai köpöttelevät kivetyksillä. Varpuset, mustarastaat ja västäräkit viihtyvät kanaalin reunalla. Niiden joukossa pomppii myös hauska kaveri: meriharakka.
Lisäksi kanaalilla on uiskennellut muita lintupariskuntia: haapanat, isokoskelot ja haahkat. Näkyipä eräänä aamuna kokonainen joutsenperhekin.
Voisin seurata lintuja vaikka miten pitkään. Niiden seuraaminen tuo minulle iloa ja on melkeinpä meditatiivista.
Niin ja se päivä. Kun yhdellä aamukävelyllä huomasin kaipaavani kiikareita ja haaveilin omistavani samanlaisen lintukirjan kuin äidillä, tajusin, että minusta on tullut lintubongari.
Kommentit
Lähetä kommentti