Siirry pääsisältöön

Viikon ajatus: Pienet itsestäänselvät asiat

💡Viikon ajatus:
Pienet itsestäänselvät asiat


Tiedättehän ne pienet, vähän itsestäänselvätkin asiat arjessa? Asiat, jotka ovat olemassa ja tapahtuvat joka päivä vähän kuin huomaamatta. 

Minulle tällaisia asioita ovat esimerkiksi aamukävelyt ja aviomiehen tekemä aamukahvi. Asioita, jotka ovat niin tärkeitä, mutta samalla niin automaattisia.

Aviomieheni oli viime viikolla pari päivää sairaalassa ja ajatukseni pyörivät erilaisten asioiden ympärillä kuin yleensä. Aamukahvini ei todellakaan ollut ensimmäinen asia mielessäni, mutta isompien mietteiden ja huolien lievennettyä sitä alkoi huomioida myös niitä pienempiä asioita. Muisti taas miettiä kiitollisuudenaiheita ja niitä pieniä elämän iloja.

Yritän olla pitämättä mitään itsestäänselvyytenä, mutta aina ei esimerkiksi toiselle ihmiselle muista todeta kehua tai kiitosta. Oma mieli voi olla asioihin niin hyvällä tavalla tottunut ja pitää myös kiitollisuutta itsestäänselvyytenä.

Muistetaanhan siis olla kiitollisia ja arvostetaan kaikkia asioita, isompia ja niitä pienempiäkin. Sanotaan niistä myös ääneen.

Mistä sinä olet kiitollinen?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa