Siirry pääsisältöön

Viikon ajatus: Minustako neuloja?

 💡Viikon ajatus: 
Minustako neuloja?


Viime aikoina olen inspiroitunut lahjakkaiden ystävieni neuletaiteesta, he taikovat taidollaan upeita neuleita, pipoja, sukkia ja koristeita. Ihailen ja arvostan heidän upeaa taitoaan. Itse en ole koskaan ollut hyvä käsitöissä, kaikki koulussa taiteilemani tekeleet ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. 

Olen kutonut elämässäni yhdet villasukat, yläasteen valinnaisella käsityön kurssilla. Tein sukat nuoremmalle siskontytölleni, hän oli silloin korkeintaan 3-vuotias. Sukat olivat erikokoiset ja kupruiset. Lohdutin kuitenkin itseäni sillä, että ne olivat rakkaudella tehdyt. Vannoin kuitenkin, että ne olivat ensimmäiset ja viimeiset tekemäni sukat. Totesin, ettei isoäitini kädentaidot olleet periytyneet minulle, veressäni ei ole samaa taitoa. Hyväksyin kohtaloni.

En vieläkään ole kutonut uusia sukkia tai ostanut lankaa ja puikkoja. Olen kuitenkin selaillut muutamia neuleohjeita ja saanut päähäni ajatuksen neulomisesta. Olisiko minusta sittenkin siihen? Nykyään onnekseni tiedän, että pystyn moniin asioihin ja voin oppia uutta.

Aika näyttää käykö tämä ajatus toteen. Olen tänä vuonna yllättänyt itseni monella muullakin asialla, joten en yhtään ihmettelisi (no ehkä kuitenkin vähän). 

Miten siellä? Onko kuulolla neulojia tai kutojia? Mistä kannattaa aloittaa?

♡Anniina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa