Siirry pääsisältöön

Viikon ajatus: Metsässä mieli lepää

 💡Viikon ajatus:
Metsässä mieli lepää


Missä sun mieli lepää, missä rauhoitut? Onko sulla sellaista paikkaa, missä saat rentoutua, olla?


Mulla se paikka on metsä. Suurimman osan elämästäni olen asunut metsän lähellä, metsän keskellä, oikeastaan. Silloin en sitä tosin osannut arvostaa. Vasta viime vuosina (kaupungissa asuessani, jota myöskin rakastan!) olen ymmärtänyt metsän tärkeyden. Miten kokonaisvaltaisen puhdistavaa ja rauhoittavaa on olla metsässä. Vain olla.


Vaikka olisin metsässä vain pikaisella kävelyllä, sieniä poimimassa, äidin kanssa juttelemassa tai vaikka ohessa kuvaisin someen videoita, muistan aina pysähtyä. Pysähdyn hengittämään, laitan silmät kiinni ja hengitän rauhallisesti sisään. Pysähdyn katsomaan ylös puiden latvoja kohti, katson lehtiä, oksia, taivasta. Olen.


Uuden kotimme lähellä on metsä. En osaa edes kuvailla kuinka iloinen siitä olen. Jo nyt lintujen laulu soi ja oravat liikkuvat puissa, voi aistia lähestyvän uuden kauden alun.


Mikä on sun paikka, missä sun mieli lepää?


♡Anniina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa