Siirry pääsisältöön

Viikon ajatus: Mietteitä kuppikakuista

💡 Viikon ajatus:
Mietteitä kuppikakuista


Muuttolaatikoita pakatessani huomasin hyllynperukoilla muffinssivuoan. Se oli muutosta toiseen siirtynyt mukana ja aina jäänyt hyllylle pölyttymään. Päätin, että uudessa kodissa opettelen leipomaan maailman parhaita kuppikakkuja.


Päätös ei jäänyt pelkän ajatuksen tasolle. Selailin reseptejä ja tuunasin niistä neljä omanlaista kuppikakkua. Yhden aina omalle viikonlopulleen testattavaksi.


Ensimmäiset kuppikakut oli söpöjä! Ne tosin oli niin överimakeita, että pelkkä puolikas kerralla syötäväksi riitti. Huomasin sen vasta kaksi kokonaista syötyäni. Tokat kuppikakut oli onnistuneempia, varsinkin ulkonäöltään! Ne oli niin suklaisentuhteja, että kuka tahansa suklaanrakastaja olisi ollut onnensa kukkuloilla.


Kolmannen viikonlopun lähestyessä ja uuden reseptin odottaessa, käännyin sohvalla istuessani aviomiestäni kohti ja kerroin totuuden: en oikeastaan tykkää kuppikakuista.


Aviomies oli samaa mieltä ja niin jäi siltä istumalta taakse kuppikakut. Kokeilu oli hauska ja lopputulema yllättävä, seuraavalla kerralla keksin jotain muuta!


Mitä mieltä sä oot kuppikakuista?


♡Anniina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesähetkiä

  Heippa! Uusimmalla (ja hetkeen viimeisellä) videolla monia kesäisiä hetkiä ja uusia harrastuksia: lipstikan kuivaamista ja leipäkoneella leipomista. Mukavaa kesänjatkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Tervetuloa Impirantaan (mökkielämä alkaa)

Heippa! Mökkielämä alkaa kuulumisilla, tervetuloa Impirantaan! Kivaa juhannusviikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa