Siirry pääsisältöön

Hymyä huuleen ☺︎

Hymyillään, jooko?

Palaan taas viime vuoteen ja toukokuisen kirjoituksen pariin. Jaoin silloin LinkedIn-kirjoitukseni otsikolla ”Hymyillään, jooko?”. Kirjoitin silloin näin:

Asiakaspalvelutyössä tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Se onkin työn rikkaus.

Kun omat ajatukseni ovat alkaneet muuttua ja käytökseni siinä ohessa kehittyä, olen huomioinut eri tavalla myös muiden ihmisten käyttäytymistä.

Tässä maailmassa, jossa kohteliaisuus katoaa usein kiireen alle, vilpittömän iloisesti hymyilevät ihmiset ovat parasta. Nämä ihmiset vain ovat aika harvassa. Tämän olen huomannut.

En tuomitse vähemmän hymyileviä, koska itsekin vielä vasta opettelen. Yritän hymyillä enemmän ja olla iloisempi kanssakulkijoille. Hymyilyn vähyyden huomaaminen vain yllätti.

Voidaan varmaan kaikki todeta, että hymyilevät kasvot sekä ystävällinen käytös on mahtavaa nähdä ja kokea. Ehkä voitaisiinkin kiinnittää tähän asiaan lisää huomiota omassa käytöksessämme.

Sellaista kirjoittelin hymyilystä viime toukokuussa ja näiden kuluneiden kuukausien aikana olen miettinyt asiaa lisää. 

Hymyilyn huomioiminen lähti juurikin asiakaspalvelutyössä olemisesta ja yllätyin oikeasti huomioistani. En edelleenkään halua tuomita tai arvostella ihmisten hymyilemättömyyttä, koska kaikilla meillä on erilaisia syitä siihen. Ja koska huomioin asiassa itseäni ihan yhtä paljon kuin muita, minullakin on asiassa paljon parannettavaa. Laskin kuitenkin siis yhden aamun aikana sadan ihmisen tervehdykset, kiitokset ja hymyt. Sadasta ihmisestä hymyili kolmekymmentä. - Tiesin, että kaikki eivät tervehdi eivätkä kiitä, mitä sitäkin pidän hyvin erikoisena, mutta silti hymyilyn puutteeseen jotenkin kiinnitin erityisesti huomiota. Halusin itse heti muuttaa omaa käytöstäni ja päätin kiinnittää omaan hymyilemiseeni huomiota. Päätin, että jatkossa hymyilen enemmän, olin sitten väsynyt, jännittynyt tai mitä vaan muuta.

Kirjoitin aiemmin affirmoinnista ja silloin kun itse opin tästä tekniikasta, lisäsin siihen myös hymyilyn. Mainitsinkin edellisessä podcast-jaksossa kasvojeni lepoilmeestä, joka on melko tiukka ja jopa vihainen. Siksi olen lisännyt omiin affirmointi-lauseisiini seuraavan: ”Olen hymyilevä ihminen.” Haluan muokata alitajuntaani ja saada itseni hymyilevämmäksi. 

Hymy on yleensä tarttuvaa, eikö niin? Miksi emme siis hymyilisi toisillemme ja levittäisi sitä kautta iloisempaa mielialaa ympärillemme. Siitä ei varmasti ole haittaa, päinvastoin.

Kiitos kun luit tämän. Palataan taas pian ja hymyillään kun tavataan. ☺︎

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puoli vuotta matkailuautossa

  Puoli vuotta matkailuautossa Muutostamme Frankieen on kulunut puoli vuotta. Syksy vaihtui lumiseen talveen ja pikkuhiljaa jään alta esiin on tullut kevät.  Aika on mennyt nopeasti. Vaikka kaikenlaisia kommelluksia on sattunut ja paljon asioita on opittu erehdyksen sekä tietenkin kokemuksen kautta, on elämä matkailuautossa ollut luonnollista. Frankie on ollut kotimme ja olemme siinä eläneet normaalia arkea. Rakensimme heti alussa päivärutiinin arkea ryhdittämään ja omaa jaksamista kuunnellen olemme noudattaneet sitä. Totuimme nopeasti uuteen ja Frankien kokokin tuli alkutörmäilyiden jälkeen tutuksi. Kevään lähestyessä aloimme molemmat huomata, että kaipaamme kuitenkin mahdollisuutta liikkua laajemmin ja puuhastella enemmän. Uusi kausi saapuu oikeaan aikaan. Olemme viettäneet kuluneen puoli vuotta lähinnä leirintäalueella. Ennen tätä, ainoa kokemukseni leirintäalueesta on vuonna 2006 tekemämme autoreissu Ruotsiin. Vietimme yhden yön teltassa leirintäalueella ja aamuinen suihkukäynti sa

Tervehdys pitkästä aikaa

Tervehdys pitkästä aikaa Aikaa edellisestä kirjoituksesta on ehtinyt kulua jo pitkä tovi. Keväinen sairauslomani jatkui pitkään, ja jatkuu edelleen. Vuosi 2021 on ollut erikoinen vuosi. En ole pitkään aikaan ollut sellaisessa kunnossa, että olisin voinut kirjoittaa. Viimeisen lähestulkoon puolen vuoden ajan, olen lähinnä maannut sohvalla. Olen ollut sairaana, enkä ole kyennyt normaaliin elämään. Keho ja mieli on ollut koetuksella. Nyt, pitkästä aikaa, tuntuu siltä, että olen saamassa jonkinlaista otetta normaalimmasta arjesta. Ajatukset juoksevat hieman paremmin ja olen asteen energisempi. En valehtele, olen edelleen todella väsynyt ja pusken eteenpäin päiväunien voimalla. Kirjoitin helmikuun ensimmäisenä päivänä viikon ajatukseen iloa tuottavien asioiden tekemisestä. Loppuun kirjoitin seuraavanlaisesti: "Kuitenkin koen nyt tuon lauseen (tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa) isompana kokonaisuutena ja lähivuosiin mahtuu varmasti muutoksia kohti kokonaisvaltaisempaa ilon elämä

Frankien ruostevaurion korjaus DIY

Tervehdys! Letsee Garage   korjasi Frankien ruostevauriot ennen Kainuun reissua. Nopean videon näet alta, volyymit päälle ja hauskaa katselua! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube