Siirry pääsisältöön

Hymyä huuleen ☺︎

Hymyillään, jooko?

Palaan taas viime vuoteen ja toukokuisen kirjoituksen pariin. Jaoin silloin LinkedIn-kirjoitukseni otsikolla ”Hymyillään, jooko?”. Kirjoitin silloin näin:

Asiakaspalvelutyössä tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Se onkin työn rikkaus.

Kun omat ajatukseni ovat alkaneet muuttua ja käytökseni siinä ohessa kehittyä, olen huomioinut eri tavalla myös muiden ihmisten käyttäytymistä.

Tässä maailmassa, jossa kohteliaisuus katoaa usein kiireen alle, vilpittömän iloisesti hymyilevät ihmiset ovat parasta. Nämä ihmiset vain ovat aika harvassa. Tämän olen huomannut.

En tuomitse vähemmän hymyileviä, koska itsekin vielä vasta opettelen. Yritän hymyillä enemmän ja olla iloisempi kanssakulkijoille. Hymyilyn vähyyden huomaaminen vain yllätti.

Voidaan varmaan kaikki todeta, että hymyilevät kasvot sekä ystävällinen käytös on mahtavaa nähdä ja kokea. Ehkä voitaisiinkin kiinnittää tähän asiaan lisää huomiota omassa käytöksessämme.

Sellaista kirjoittelin hymyilystä viime toukokuussa ja näiden kuluneiden kuukausien aikana olen miettinyt asiaa lisää. 

Hymyilyn huomioiminen lähti juurikin asiakaspalvelutyössä olemisesta ja yllätyin oikeasti huomioistani. En edelleenkään halua tuomita tai arvostella ihmisten hymyilemättömyyttä, koska kaikilla meillä on erilaisia syitä siihen. Ja koska huomioin asiassa itseäni ihan yhtä paljon kuin muita, minullakin on asiassa paljon parannettavaa. Laskin kuitenkin siis yhden aamun aikana sadan ihmisen tervehdykset, kiitokset ja hymyt. Sadasta ihmisestä hymyili kolmekymmentä. - Tiesin, että kaikki eivät tervehdi eivätkä kiitä, mitä sitäkin pidän hyvin erikoisena, mutta silti hymyilyn puutteeseen jotenkin kiinnitin erityisesti huomiota. Halusin itse heti muuttaa omaa käytöstäni ja päätin kiinnittää omaan hymyilemiseeni huomiota. Päätin, että jatkossa hymyilen enemmän, olin sitten väsynyt, jännittynyt tai mitä vaan muuta.

Kirjoitin aiemmin affirmoinnista ja silloin kun itse opin tästä tekniikasta, lisäsin siihen myös hymyilyn. Mainitsinkin edellisessä podcast-jaksossa kasvojeni lepoilmeestä, joka on melko tiukka ja jopa vihainen. Siksi olen lisännyt omiin affirmointi-lauseisiini seuraavan: ”Olen hymyilevä ihminen.” Haluan muokata alitajuntaani ja saada itseni hymyilevämmäksi. 

Hymy on yleensä tarttuvaa, eikö niin? Miksi emme siis hymyilisi toisillemme ja levittäisi sitä kautta iloisempaa mielialaa ympärillemme. Siitä ei varmasti ole haittaa, päinvastoin.

Kiitos kun luit tämän. Palataan taas pian ja hymyillään kun tavataan. ☺︎

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KING ARTHUR

KING ARTHUR USA, 2017 seikkailu, fantasia, toiminta Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Charlie Hunnam, Jude Law, Djimon Hounsou, Astrid Bergès-Frisbey, Aidan Gillen, Eric Bana Pidän nykyään listaa leffoista, joita haluan nähdä. Viimeksi käytiin leffateatterissa katsomassa yksi näistä, King Arthur. Kaikilla taitaa olla yleiskäsitys Kuningas Arthurin tarinasta ja Excalibur-miekasta. Leffa kertoo siis tutun tarinan kuninkaaksi kasvusta maagisten asioiden ympäröimässä Camelotissa. Mulla meni hetki tottua Guy Ritchien kerronta- ja kuvaustapaan, mutta kun siihen totuin, se toimi todella hyvin. Se oli yksi syy miksi elokuvasta pidin. Charlie Hunnam (jonka olen nähnyt vain Sons of Anarchyn Jaxina) näyttelee kiitettävästi hieman ylimielisen oloista Arthuria ja Jude Law on uskottava ilkeänä ja vallanhimoisena Vortigernina. Näyttelijäjoukkio Hunnamin ympärillä toimii muutenkin hyvin yhteen ja piipahtaa valkokankaalla David Beckham ja itse Guy Ritchiekin. Jos siis yliluonnollinen toimintaseikkailu kii

Viikon ajatus: Marraskuu

💡 Viikon ajatus: Marraskuu Marraskuussa herää siihen, että jälleen yksi vuosi lähenee loppuaan. On ehtinyt tapahtua monia asioita, muutoksia ja yllätyksiä. Vuotta on enää pari kuukautta jäljellä, kohta edessä on myös vuoden viimeiset juhlat. Lämpimän syksyn jälkeen tuntuu erikoiselta, että on jo marraskuu. Kohta aletaan viritellä jouluvaloja, pohditaan lahjoja ja nähdään tonttulakkien vilahduksia. Marraskuuta piristää kynttilät ja glögi. Sohvalle, peiton alle, tuntuu erilaiselta kömpiä. Saa rauhoittua ja olla. E rilainen vuosi tuo mieleemme myös kaikenlaisia ajatuksia, niitä on hyvä käsitellä ja käydä läpi. Kuten monesti on todettu, vuosi 2020 oli kaikille täysin erilainen mitä odotimme. Tällä kertaa ehkä odotammekin uutta vuotta enemmän kuin koskaan. Vaikka emme vielä tiedä mitä uusi vuosikaan tuo tullessaan, toivon, että pystymme elämään tämän vuoden loppuun rauhallisesti ja löytämään siitä kokonaisuudessaan myös hyviä asioita. Mukavaa loppuvuotta, ihania hetkiä! ♡Anniina Facebook I

Viikon ajatus: Elämän kevät

💡  Viikon ajatus:  Elämän kevät ”Teillä on ollut oikea elämän kevät.” Se pitää kyllä paikkansa. Tällä kertaa ollaan nimittäin mieheni kanssa oltu vuorotellen kipeinä. Viimeiset kaksi viikkoa sohva on ollut paras ystäväni. Olen vuoron perään nukkunut ja katsonut Netflixiä. Seuranani on olleet turkkilaiset ja intialaiset elokuvat sekä amerikkalaiset tv-sarjat. Koska en ole kahteen viikkoon käynyt aamukävelyillä, luonnon puhkeaminen kevään vihreyteen on jäänyt minulta näkemättä. Läheisten kuvien välityksellä olen kuitenkin saanut nauttia ihanasta luonnosta myös sisätiloissa. Sairaslomalla olen saanut iloa ystävien viesteistä ja aviomiehen huolenpidosta. Äidin lähettämästä videosta näin miten kauniisti tuomi kukkii ja siskon videopuhelussa olin mukana kanalassa. Nyt kun olo alkaa päivä päivältä parantua, odotan varsinkin seuraavia asioita: vihreästä luonnosta huumaantumista, saunomista, normaalia arkea ja kotikotona vierailua. Hyvää vointia viikkoosi! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube