Siirry pääsisältöön

Hymyä huuleen ☺︎

Hymyillään, jooko?

Palaan taas viime vuoteen ja toukokuisen kirjoituksen pariin. Jaoin silloin LinkedIn-kirjoitukseni otsikolla ”Hymyillään, jooko?”. Kirjoitin silloin näin:

Asiakaspalvelutyössä tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Se onkin työn rikkaus.

Kun omat ajatukseni ovat alkaneet muuttua ja käytökseni siinä ohessa kehittyä, olen huomioinut eri tavalla myös muiden ihmisten käyttäytymistä.

Tässä maailmassa, jossa kohteliaisuus katoaa usein kiireen alle, vilpittömän iloisesti hymyilevät ihmiset ovat parasta. Nämä ihmiset vain ovat aika harvassa. Tämän olen huomannut.

En tuomitse vähemmän hymyileviä, koska itsekin vielä vasta opettelen. Yritän hymyillä enemmän ja olla iloisempi kanssakulkijoille. Hymyilyn vähyyden huomaaminen vain yllätti.

Voidaan varmaan kaikki todeta, että hymyilevät kasvot sekä ystävällinen käytös on mahtavaa nähdä ja kokea. Ehkä voitaisiinkin kiinnittää tähän asiaan lisää huomiota omassa käytöksessämme.

Sellaista kirjoittelin hymyilystä viime toukokuussa ja näiden kuluneiden kuukausien aikana olen miettinyt asiaa lisää. 

Hymyilyn huomioiminen lähti juurikin asiakaspalvelutyössä olemisesta ja yllätyin oikeasti huomioistani. En edelleenkään halua tuomita tai arvostella ihmisten hymyilemättömyyttä, koska kaikilla meillä on erilaisia syitä siihen. Ja koska huomioin asiassa itseäni ihan yhtä paljon kuin muita, minullakin on asiassa paljon parannettavaa. Laskin kuitenkin siis yhden aamun aikana sadan ihmisen tervehdykset, kiitokset ja hymyt. Sadasta ihmisestä hymyili kolmekymmentä. - Tiesin, että kaikki eivät tervehdi eivätkä kiitä, mitä sitäkin pidän hyvin erikoisena, mutta silti hymyilyn puutteeseen jotenkin kiinnitin erityisesti huomiota. Halusin itse heti muuttaa omaa käytöstäni ja päätin kiinnittää omaan hymyilemiseeni huomiota. Päätin, että jatkossa hymyilen enemmän, olin sitten väsynyt, jännittynyt tai mitä vaan muuta.

Kirjoitin aiemmin affirmoinnista ja silloin kun itse opin tästä tekniikasta, lisäsin siihen myös hymyilyn. Mainitsinkin edellisessä podcast-jaksossa kasvojeni lepoilmeestä, joka on melko tiukka ja jopa vihainen. Siksi olen lisännyt omiin affirmointi-lauseisiini seuraavan: ”Olen hymyilevä ihminen.” Haluan muokata alitajuntaani ja saada itseni hymyilevämmäksi. 

Hymy on yleensä tarttuvaa, eikö niin? Miksi emme siis hymyilisi toisillemme ja levittäisi sitä kautta iloisempaa mielialaa ympärillemme. Siitä ei varmasti ole haittaa, päinvastoin.

Kiitos kun luit tämän. Palataan taas pian ja hymyillään kun tavataan. ☺︎

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KING ARTHUR

KING ARTHUR USA, 2017 seikkailu, fantasia, toiminta Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Charlie Hunnam, Jude Law, Djimon Hounsou, Astrid Bergès-Frisbey, Aidan Gillen, Eric Bana Pidän nykyään listaa leffoista, joita haluan nähdä. Viimeksi käytiin leffateatterissa katsomassa yksi näistä, King Arthur. Kaikilla taitaa olla yleiskäsitys Kuningas Arthurin tarinasta ja Excalibur-miekasta. Leffa kertoo siis tutun tarinan kuninkaaksi kasvusta maagisten asioiden ympäröimässä Camelotissa. Mulla meni hetki tottua Guy Ritchien kerronta- ja kuvaustapaan, mutta kun siihen totuin, se toimi todella hyvin. Se oli yksi syy miksi elokuvasta pidin. Charlie Hunnam (jonka olen nähnyt vain Sons of Anarchyn Jaxina) näyttelee kiitettävästi hieman ylimielisen oloista Arthuria ja Jude Law on uskottava ilkeänä ja vallanhimoisena Vortigernina. Näyttelijäjoukkio Hunnamin ympärillä toimii muutenkin hyvin yhteen ja piipahtaa valkokankaalla David Beckham ja itse Guy Ritchiekin. Jos siis yliluonnollinen toimintaseikkailu kii

KUULUMISIA

Viime päivinä on ollut mukavaa tekemistä.  Perjantaina käytiin vihdoin katsomassa The Revenant! En yleensä tykkää ihan tontyyppisistä leffoista, mutta kyllä mä nyt tykkäsin! Miehen mielestä se oli vähän liian pitkä ja mäkin totesin ettei se ehkä ilman Leonardoa olis toiminut. Povaan leffalle kuitenkin Oscareita ja varsinkin Leon roolisuorituxelle sitä toivon ja odotan. :) Lauantaina ystävät oli Helsingissä vierailulla ja käytiin keskustassa parissa pubissa istumassa iltaa. Sunnuntaina hengattiin vaan kotona! Ravintolapäivä oli kyllä mielessä, mutta päätettiin mennä mukavampien ilmojen kera kesällä sitten. Eilen maanantaina sain toisen siskontytön Helsinkiin päiväxi. Pyöriskeltiin ihan vaan Kamppi-Forum-axelilla. Juotiin aamukahvit Beaniessa, ikkunashoppailtiin ja käytiin Memphisissä syömässä. Oli tosi kiva päivä ja ihana nähdä rakasta siskontyttöä. <3 Tähän väliin on todettava, että Helsinki on vieläkin aika vieras. Osaan hypätä meiltä bussiin ja suunnata Kamppiin. ;) Ydinkeskusta o

Porkkanapasta Merquez-makkaralla (vegaaninen)

Ostin Barcelonan-reissulta kyllä hupparitakin ja pikkuisen kangaskukkaron, mutta eniten ostettavaa olis löytynyt meidän huoneiston lähellä olleesta pienestä ruokakaupasta. Höpsähdettin siskon kanssa pastahyllyllä, kun löydettiin ihania pastapusseja ja jonkin verran niitä ostettiinkin kotiin maisteltavaxi. ;) Tässä videolla ekaa kokeilua. (Ja alla resepti textinä.) Teen ruokaa kahdelle, mutta yleensä näistä tulee neljän hengen (tai yli:D) annoxia. Porkkanapasta Merquez-makkaralla Tarvitset: Pastaa (käytin omasta pastapussistani noin 200g) Pari pientä porkkanaa Pari pientä kevätsipulia Pari Merquez-makkaraa Ruohosipulia Mausteita (mulla oli puolikas kasviliemikuutio, 1 tl pastamaustetta ja vähän kuivattua nokkosta) 2 dl kaurakermaa Tee näin: Laita kattilaan vesi kiehumaan. Pilko porkkanat ja kevätsipuli. Lämmitä öljyä paistinpannulla ja kuullota porkkanoita&kevätsipuleita hetken aikaa. Laita pasta kattilaan kiehuvaan veteen. Lisää loput ainexet paistinpannulle ja anna muhia pastan ki